Kiistäjä on maailman vittumaisin mies.

Tietäjä oli puhunut. Ja Tietäjä oli puhunut pahaa. Kiistäjästä pahaa ennen Huumepoliisin häitä. Tämä oli varoitus ja hän oli: pelko.

Viisitoista vuotta myöhemmin myönsi: se rakastaa sitä potsia.

Peilimies ei ollut ennen nähnyt Kiistäjää. Häissä hän huomasi Kiistäjän olevan rakastettava mies ja Tietäjälle kaikista rakkain. Kiistäjä pyrki alistamaan Tietäjää. Jos Kiistäjä olisi ollut Juudas Iskariot, olisi hänet naulittu ristille Kristuksen sijaan. Ja hän ei olisi kuollut, niinkuin Jumalan poika.

mummummumm

Tietäjä ja Kiistäjä olivat olleet ystäviä jo lapsuudesta, eikä toista ollut ilman toista. He eivät sulautuneet iljettävästi toisiinsa. Tietäjälle Kiistäjä oli alituisen ihmettelyn aihe. Kiistäjä pisti johdonmukaisesti Tietäjälle vastaan joka asiassa. He pitivät toisistaan häpeäportfoliota. Siellä olivat kaikki virheet vuosien saatossa.

- Vieläkö ukillasi on kossupullo piilossa halkopinossa?
* Rakastettiinko Ukkia? Pidettiinkö hänestä huolta?

- Mitenkäs siellä Mannisen saaressa oikein menikään? Homostelitteko?
* Rakasteltiinko Mannista? Pidettiinkö hänestä huolta?

- Kiistäjä on lihonnut ja naista ei ole tietenkään tullut.
* Kiistäjä on naimisissa lihavan naisen kanssa. Tietäjä on lihavampi.

- Siellä se tietäjä makaa työttömänä patjallaan ja haistelee itseään.
* Toisen ihmisen haisteleminen ja hajun muisteleminen ei ole paha asia.

- Eikä taaskaan ollut omia tupakoita.
* Vai oliko?

Huumepoliisin häissä Kiistäjä, herkkä muusikko kernelissään (mies viedään kerneliin, kuten koira kenneliin, kun lähdetään "lomalle"), lauloi balladeja liiterin ikkunassa selkä yleisöön päin. (Onko kirkkotaiteessa teosta, jossa Kristus olisi ristiinnaulittu takamus yleisöön päin?) Oli kaunis ja valoisa kesäyö. Peilimies kokeili juovuksissa, kuinka pitkälle koivumetsään pystyy juoksemaan silmät ummessa. Anti Tsehov, anti Koivu.

Seuraavana päivänä samaa vuorokautta Kiistäjä, Tietäjä ja Peilimies menivät Kiistäjän autolla Kiistäjän ja Tietäjän kotikylään. Peilimies nukkui etupenkillä ja löi unissaan tuulilasin nyrkillä rikki. Kiistäjä joutui valehtelemaan isälleen, että olisi ollut neidin kanssa autossa ja että korkokenkä olisi rikkonut tuulilasin. Ylpeänä pojalle ostettiin uusi tuulilasi Peilimiehen ja Tietäjän syödessä kermaista hirveä naapurissa.

Varokaa hauleja - en tiedä, niitä saattaa siellä olla. En tiedä millä on ammuttu, haulikolla vai lintukiväärillä. Jos on minun ampumia, niin todennäköisesti haulikolla.

Tietäjän suvulla oli oma yksityinen mielisairaala, oli aina ollut. Ennen mielisairaala-aikaa he olivat olleet parantajia ja shamaaneja.

Kaupungissa ollessaan Liistäjä asui Tietäjän kaupunkikämpässä vuokran ollessa mitätön. Tästä ei tietenkään puhuttu. Tärkeämpää oli seurata, koska Tietäjän kuppa puhkeaisi Kuuban matkan jäljiltä tai olisivatko Kiistäjän väitteet yhdynnästä todistettavissa.

Quetzalcoatlus.

Mikä yhdisti Kiistäjän Tietäjään? Millä tasolla heidän rakkautensa liikkui? Lihallisesta himosta ei ollut kysymys, vaikka joskus sylitystin istuttiinkin. Herkkiä hieman ylipainoon taipuvaisia miehiä molemmat, taiteilijoita – tietäjä maalaa ja kiistäjä soittaa. Tämä ei kuitenkaan riitä. Kutsu rakkauteen tulee kauempaa. Keski-ikäisten miesten välinen lempi on tukkijätkäporukan tapaan rempseää ja arvoituksellista, mutta vakavaa – kalevalaista. Kekkonen sopii tähän kuvioon hyvin ja häntä ei kiistäjäkään kyseenalaistanut.

Kekkonen oli kiistäjän ja tietäjän liiton kummi. Jos Kekkonen, Kiistäjä ja tietäjä joskus saisivat lapsen, tulisi sen nimeksi Kalervo.

Kiistäjän commedia dell arte hahmo oli avaruuskiistäjä. Siinä hän oli pukeutunut keski-ikäiseen kokovartalokerrastoon, jossa kalsareihin oli silitetty prässit. Lanteille oli kiinnitetty raskaasta nahasta tehty revolverivyö, mutta aseen sijasta pistoolikoteloon oli työnnetty Heinz –ketsuppipullo.

Heinz –ketsuppi oli asia, jolla Kiistäjä piti Tietäjää kurissa. Tietäjä käytti runsaasti ketsuppia, ja Heinz oli kaiketi luokiteltu parhaimmaksi. Tietäjä oli kuitenkin elänyt kymmenen vuotta kaksikymmentä markkaa taskussaan, eikä siis sijoitussyistä kyennyt hankkimaan Heinz –ketsuppia pelkästään omaan käyttöönsä. Samassa asunnossa kortteerannut Kiistäjä sen sijaan ja kaiketi nimenomaan tästä johtuen osti aina Heinz –ketsuppia, jonka piilotti huoneeseensa lukkojen taakse. Avaruuskiistäjä –asussaan hän käveli vatsa sisällä lanteilla keikkuvan ketsuppipullon häväistessä Tietäjää, joka ketsupinhimon kurimuksessaan joutui anelemaan avaruuskiistäjältä almuja.

Sekä Kiistäjä, että Tietäjä uskoivat ihmisten olevan pohjimmiltaan hyviä ja tästä heidän rakkautensa kumpusi. Miten ihmiset sitten käsittelivät hyvyyttään, siitä molemmat antoivat eriävän tuomion. Kun ihminen paskoo paperinsa, on Kiistäjän tuomio lohduton. Tällainen ihminen ei ansainnut armoa. Myöskin Tietäjä oli armoton kohtuuden nimissä, antaen usein hyvänpilaajalle opetuksen ennen lopullista tuomiota. Jos opetus ei mennyt perille, niin sitten mies oli hylkiö ja tapettavissa.


Toinen toistensa virheiden osoittaminen ja niillä kiduttaminen oli kiistäjän ja tietäjän välisessä suhteessa kaunis asia. Toinen toistansa parhaita. Tämä on huolenpitoa ja välittämistä, mutta myöskin suurta juhlaa ajatuksella siitä, että ihminen on kehittyvä kloppi.